Ilmestyskirjan historiankuvaus 3/6

Ilmestyskirjaa pidetään usein vaikeasti lähestyttävänä kirjana. Tämä kuusiosainen sarja kannustaa Raamatun lukijoita perehtymään kirjan rikkaaseen sanomaan.

lmestyskirjan aikajana ei etene lineaarisesti vaan kehällisesti, itseään toistaen. Tämä näkyy erityisesti seitsemän sinetin (6:1–8:5), pasuunan (8:6–11:19) ja maljan (15:1–16:21) muodossa, jotka usein nähdään maailmanlopun enteinä. Jokainen seitsemän merkin sarja lähestyy loppua mutta ei koskaan saavuta sitä.

Kun tulemme seitsemänteen sinettiin, luulemme, että nyt Jeesus tulee takaisin, mutta kaikki alkaa uudestaan ensimmäisen pasuunan myötä.

Viimeisen pasuuna on varmasti loppu: ”Koko maailman kuninkuus on nyt tullut meidän Herrallemme ja hänen Voidellulleen. Hän on hallitseva aina ja ikuisesti.” Mutta sitten seuraavissa jakeissa kerrotaan lohikäärmeestä ja pedoista kylvämässä kosmista tuhoa. Myös pasuunoiden jälkeen on vielä seitsemän maljaa. Eivätkä nekään ole lopullinen loppu, kuten Ian Paul huomauttaa, koska 19:11–20:15 pitää sisällään uuden seitsemän näyn sarjan (19:11, 17, 19; 20:1, 4, 11; 21:1).

Sinetit

Seitsemän sinetin sarja noudattaa samaa matemaattista kaavaa kuin muut seitsemän lopun merkkiä: 4+2+tauko+1.

Neljä ensimmäistä sinettiä päästävät neljä hevosta ratsastajineen valloilleen. Grant Osborne osoittaa näiden yhteyden Sakarjan kirjan neljään ratsastajaan (1:7–11 ja 6:1–8). Ilmestyskirjan ratsastajat eivät etsi lepoa ja rauhaa, vaan sotaa ja tuhoa. Neljä ratsastajaa poikkeavat muista sineteistä, jotka sijoittuvat taivaaseen, ja siksikin on perusteltua nähdä hevoset yhtenäisenä nelikkona.

Viides sinetti kertoo uskonsa tähden henkensä menettäneiden erityisestä asemasta. Heitä ei ole vain tapettu vaan myös teurastettu. He ovat Abelin hengellisiä jälkeläisiä, joiden vanhurskas veri on vuodatettu (1. Moos. 4:10). Näiden marttyyrien veri ei huuda kostoa ”maan alta” Abelin veren tavoin vaan taivaallisen alttarin alta. Sijainti osoittaa, että Jumala on kuullut heidän huutonsa ja tuo heille oikeuden.

Merkkinä tästä Karitsa avaa kuudennen sinetin ja maailmanloppu voi alkaa. Kauhu valtaa jokaisen (6:15) ja he huutavat: ”Kuka voi kestää?” Tai kirjaimellisesti: ”Kuka voi seistä?” (6:17)

Tämä kysymys päättää kuudennen sinetin jakson, mutta ennen seitsemättä on pitkä tauko (7:1–17; vrt. 11:13–19; 16:18–21). Tänä aikana meille paljastetaan vastaus kuudennen sinetin retoriseen kysymykseen: Johannes näkee lukemattoman suuren, sinetillä merkityn väkijoukon seisovan taivaallisen valtaistuimen edessä (7:9). He kykenevät seisomaan, koska he ovat valkaisseet vaatteensa Karitsan veressä (7:14).

Heidän seisova asentonsa on räikeässä kontrastissa niiden kanssa, jotka luikertelevat kallionkoloihin ja heittäytyvät peloissaan vuorten alle piiloon teurastetun Karitsan vihalta (5:6). Jos tämä ei ole ironiaa niin mikä on? Heidän piilottelunsa on sittenkin turhaa: jopa tuonela luovuttaa kuolleensa Jumalan tuomiolle (20:11–14).

Marttyyreiden oikeus viipyy, koska tuomio ei voi alkaa ennen kuin pyhät on merkitty sinetillä (7:2–3). Sinetöiminen ei pelasta heitä pedon vihalta maan päällä, mutta takaa että he säästyvät Jumalan ja Karitsan vihalta taivaassa.

Osborne toteaa, että marttyyrien kohtalo ei näin ollen aseta Jumalan kaikkivaltiutta kyseenalaiseksi. Samoin tiedämme varmasti, että jokainen uskova on merkitty Pyhän Hengen sinetillä – meidän ei tarvitse säikkyä tai odottaa jotain uutta merkkiä. Jumala hallitsee eikä mikään voi horjuttaa hänen valtaansa.

Korona

Se, että kuudennen luvun neljäs, tuhkanharmaa hevonen olisi profetia koronaviruksesta, on ongelmallista monella tavalla.

Ensinnäkin, Ilmestyskirjan näkyjen kauheuksista huolimatta Jumala ei koskaan lakkaa hallitsemasta. Ilmestyskirjan vitsaukset eivät saa alkuaan muualta kuin Jumalan ja Karitsan valtaistuimelta. Karitsan avatessa ensimmäisen sinetin käynnistyy tapahtumaketju, jota mikään voima maan päällä tai sen alla ei pysty pysäyttämään. Vitsaukset tai pedot eivät ole Ilmestyskirjan keskiössä vaan Jeesus, kuten Marko Jauhiainen muistuttaa (SVL 11/2020).

Toiseksi, neljä hevosta on Johanneksen versio Hesekielin kirjan neljästä ratsastajasta, jotka toivat sodan Jerusalemiin (Hes. 14:12–23). Kun Jumala ottaa rauhan pois, seuraa sota (Ilm. 6:4; Jer. 16:4–5). Sodilla on uhrinsa, mutta niiden perässä tulevat kulkutaudit tappoivat paljon laajemmin. Näin neljä hevosta ovat yhdessä kertomus sodan vaikutuksesta.

Kolmanneksi, maailmassa on ollut kulkutauteja ja pandemioita läpi historian. Mikä tekee koronasta niin erityisen? Se, että se koskettaa meitä. Ilmestyskirjan vitsaukset eivät ole ennustus vaan muistutus Egyptistä ja faraosta: paatunut ihminen ei etsi Herraa, vaikka taivas putoaisi niskaan.

Kuten C. S. Lewis muistuttaa, älkäämme antako katastrofien hallita mieltämme. Jos Jeesus palaakin ja kaikki loppuu, voi jos silloin olisimme leikkimässä lastemme kanssa, auttamassa sairasta naapuria, tekemässä polttopuita, rukoilemassa lastenlasten puolesta tai vaikkapa viettämässä iltaa hyvien ystävien kanssa.

Dispensationalismi

Dispensationalismi on oppisuuntaus, jonka juuret ovat 1830-luvulla. Ari Puontin mukaan seuraavat elementit ovat suuntaukselle keskeisiä: seitsemän armotaloutta tai aikakautta, seurakunnan ja Israelin välinen radikaali kahtiajako sekä Jeesuksen paluun kaksivaiheisuus.

Seitsemän aikakauden (dispensaation) jakautumisesta on useita näkemyksiä, mutta jos olet kuullut puhuttavan ”armon aikakaudesta”, olet todennäköisesti kuullut dispensationalistista opetusta. Kukin aikakausi pitää sisällään oman tavan pelastua. Tämä on väitetysti kuudes aikakausista, ja toisin kuin muina aikakausina, nyt pelastus on armosta ja Jeesuksen kautta.

Seurakunta on ottanut Israelin paikan. Vaikka dispensationalistit korostavat lukevansa Ilmestyskirjan symboliikan kirjaimellisesti, sama kirjaimellisuuden vaatimus ei päde Vanhaan testamenttiin, jota he tulkitsevat hengellisesti.

He kuitenkin kieltävät tämän, koska Jumalalla on salainen pelastussuunnitelma Israelille. Juutalaisten takaisinmuutto Israeliin nähdään eräänlaisena lopunaikojen lähetyskäskynä — tosin ilman evankeliointia, koska ilman Jeesustakin he ovat Jumalan Kansa. Usein tämä tarkoittaa Israelin maallisen valtion puolustamista ja palestiinalaisten vastustamista, joskus Jerusalemin kolmannen temppelin rakentamisen kannattamista.

Jeesuksen väitetään tulevan takaisin kahdesti. Ensimmäisen kerran hän palaa salaisesti noutamaan seurakunnan. Tähän näkemykseen pohjautuu kristillinen romanttis-apokalyptinen fiktiosarja Viimeisten päivien vaellus (Jenkins & LaHaye).

Dispensationalismin mukaan jakeesta 4:1 eteenpäin seurakunta on jo pilvissä Jeesuksen kanssa. Toisin sanoen 82,1 prosenttia Ilmestyskirjan sisällöstä olisi ollut täysin käsittämätöntä ja merkityksetöntä Ilmestyskirjan vastaanottajille.

Tästä seuraa ahdistuksen aika, jolloin monet luopiot tekevät parannusta ja Israelin pelastussuunnitelma aktivoituu. Uskoontulo ja uskossa eläminen ei ole vaikeaa vain vainojen takia, vaan myös siksi, että Pyhä Henki on otettu maailmasta pois seurakunnan mukana. Toisen kerran palatessaan Jeesus kruunataan Jerusalemissa maailman kuninkaaksi.

Kirjoittaja Tommi Karjalainen

Kirjoitus on julkaistu Suomen Viikkolehdessä 13/2020.

Lähteet:
Lewis, C. S. On Living in an Atomic Age, 1948.
Osborne, Grant. Revalation. Baker Academic, 2002.
Paul, Ian. Revelation. IVP, 2018.
Puonti, Ari. Kuningaskunta. Päivä, 2015.