Rakennatko sinä Baabelin tornia? 4/4

Tämä artikkeli päättää neliosaisen kirjoitussarjan, jossa käsitellään ajankohtaisia, yhteiskunnassamme liikkuvia etiikkaa koskevia teemoja.

Länsimaiselle ihmiselle on luonteenomaista pyrkiä tekemään Jumala tarpeettomaksi. Piirre ei ole mitenkään uusi, tuleehan se esiin jo Raamatun syntiinlankeemuksesta kertovassa jaksossa (1. Moos.3).
Suuri houkutus paratiisissa olleelle ihmiselle oli ”tulla Jumalan kaltaiseksi” (jae 5), ottaa Jumalan paikka ja tällä tavalla tehdä hänet tarpeettomaksi. Tämä valheellinen lupaus sai ihmisen tarttumaan kiellettyyn hedelmään ja syömään sen.

Sama ihmistä koskeva piirre näkyy myös Baabelin tornia rakennettaessa (1. Moos. 11). Ihmiset huomasivat kykenevänsä jalostamaan Jumalan luomistyötä. He olivat kehittäneet ensimmäisen suuren innovaation: kovaksi poltetun tiilen, joita voitiin latoa korkeaksi torniksi.

Kehitystyön innoittamana alkoi rakentaminen, jonka suurimpana vauhdittajana oli ihmisen ylpeys. Haluttiin rakentaa taivaaseen ulottuva torni ja osoittaa, että ihmisellä on kyky saavuttaa Jumala omien pyrkimystensä avulla.

Järki valaisee ihmisen

Siirrymme ajassa paljon eteen päin 1700-luvulle valistuksen aikaan, jonka vaikutus näkyy voimakkaasti myös oman aikamme ihmis- ja Jumala-käsityksessä. Tuolloin kehittyi maailmankäsitys, jonka mukaan kuka tahansa ihminen pystyy saavuttamaan täydellisyyden tässä ajassa. Aiemmin tämä etuoikeus oli ollut vain autuuden saavuttaneilla kristityillä vasta kuoleman jälkeen.

Nyt oli aika puhdistaa yhteiskunta kaikesta kehittymättömyyden rasitteista, jonka kristinusko ja muut uskomukset olivat aiheuttaneet. Järki valaisee ihmisen, johdattaa hänet ymmärtämään todellisuutta kattavasti ja muovaamaan käyttäytymistään sen mukaan.

Ensimmäistä kertaa kristillinen kirkko kohtasi sen omasta kulttuurista käsin nousevaa merkittävää vastustusta, jonka olemassaolo on jäänyt pysyväksi. Valistuksen maailmankäsitys saavutti kulminaatiopisteensä filosofi Nietzschen ajatuksissa. Hän kuulutti 1882 julkaistussa teoksessa, että ”Jumala on kuollut ja on sitä edelleen”. Jumalalle ei ollut enää tarvetta, eikä edes tilaa ”uudessa, kehittyneessä ajassa”. Ihminen tulee varsin hyvin toimeen omillaan kyeten järjestelmälliseen ja häiriöttömään elämään. Mitään ylempää auktoriteettia ei tarvita, eikä sellaista edes uskottu olevan olemassa.

Myyttisiä kertomuksia

Tämä maailmankäsitys näkyi myös uudessa suhtautumisessa Raamattuun. Luomista, syntiinlankeemusta ja vedenpaisumusta kuvaavat tekstit nähtiin myyttisinä kertomuksina, joita ei tullut pitää todellisina historiallisina tapahtumina. Raamatun tekstit päätyivät kokonaisuudessaan uudelleen tarkastelun kohteeksi johtaen siihen, että ajatus ”Jumalan ilmoituksesta” lähtökohtaisesti torjuttiin.

Tänä päivänä useat raamatuntutkijat ovat sitä mieltä, että ”todellinen Raamattu” alkaa vasta 1. Mooseksen kirjan luvusta 12.

Olemme aikamme lapsia

Kuvattu tapahtumaketju on vaikuttanut voimakkaasti siihen maailmaan, jossa tämän päivän seurakuntamme toimivat. Yhteiskunnan vieraantuminen Raamatun ilmoituksen perustalle rakentuneista toimintatavoista ja arvoista on ollut laajamittaista.

Eittämättä sillä on ollut vaikutuksia myös etiikkaan. Ihminen on katsonut oikeudekseen ottaa hallinnan oikeasta ja väärästä omiin käsiinsä ja on vauhdilla alkanut rakentamaan uutta Baabelin tornia. Toimintaa ei ole hidastanut sekään, että jo aikoja sitten modernin ajan ihmisihanne oli osoittautunut katteettomaksi harhaksi. Järjestelmällinen, rauhan saavuttava häiriötön harmonia jäi utopistiseksi toiveajatteluksi.

Tämän hälyttävän kehityksen keskellä paikallisella seurakunnalla ja sen jokaisella yksilöllä on oma tärkeä tehtävänsä. Erityisesti on kiinnitettävä huomiota siihen, että puheemme ja toimintamme eettisiin kysymyksiin liittyen on johdonmukaista raamattukäsityksemme ja teologiamme kanssa.

Me olemme oman aikamme lapsia ja meihin pyrkii vaikuttamaan (osittain onnistuenkin) tämän ajan virtaukset, painotukset ja todellisuuskäsitykset. Miten ne vaikuttavat eettisiin ratkaisuihimme elämän eri osa-alueilla?

Kaventunut ihmiskuva

Jumalan ja hänen ilmoituksensa hylkäämisen lisäksi suurimpana taka-askeleena on valistuksen tuotteena syntynyt ja sen jälkimainingeissa entisestään kaventunut käsitys ihmisestä. Ihminen ei ole enää Jumalan kuva eikä luomakunnan kruunu. Ihmisen olemuksellinen todellisuus rajataan vain tämänpuoleista aikaa koskevaksi.

Intialainen kristitty ajattelija ja yhteiskuntavaikuttaja Vishal Mangalwadi on kuvannut modernin ihmisen olevan sieluton, vailla itseyttä ja erityistä arvoa. Kaventunut ihmiskuva on monien tämän päivän eettisten linjausten perustana. Näitä ovat esimerkiksi aborttiin, eutanasiaan, seksuaalisuuteen ja ympäristöön liittyvät kysymykset.

Salakavala vaara

Se, että nyky-yhteiskunnassamme Raamatun siteeraaminen kirkkoa ja yhteiskuntaa koskevassa julkaisussa johtaa esitutkintaan, ei ole muuttanut ajatonta, perimmäistä totuutta.

Edelleen Raamattu antaa meille todellisen kuvan siitä, millainen ympärillä oleva maailma on. Edelleen Raamattu on ilmoitus Jumalasta ja ihmisestä ja niiden välisestä suhteesta. Edelleen se on ilmoitus Jumalan luomakunnasta ja siitä, että jokainen sen ihmisyksilö on hänen ainutkertainen ja arvokas luomistyönsä.

Jumala kutsuu meitä — sekä seurakuntina että yksilöinä — kertomaan julki tätä totuutta. Meitä ei ole lähetetty Jumalan hylkäämään takapajulaan, vaan hänen luomaansa maailmaan, jonka hän on meitä —rakastamiansa ihmisiä — varten rakentanut.

Tehtävän hoitaminen edellyttää erityistä kuuliaisuutta ja tarkkaavaisuutta siitä, minkä arvomaailman ja todellisuuskäsityksen varaan omat eettiset ratkaisut asetamme. Salakavalana vaarana muutoin on, että mekin olemme osallistumassa Baabelin tornin rakentamiseen.