Onko työetiikan kristillinen perusta murenemassa? 1/4

Raamatun ja kristinuskon vaikutus länsimaisen yhteiskuntarakenteen ja etiikan kehittymiseen on kiistaton. Useissa sekulaareissa teoksissa kuvaillaan, kuinka merkittävä Raamatun ja protestanttisen teologian merkitys on esimerkiksi työetiikan muovautumisen kannalta modernissa länsimaisessa yhteiskunnassa. Juuri työetiikkaan keskitymme tässä kirjoituksessa.

Yhteiskunnan peruspilareita

Tunnuspiirteenä protestanttisen yhteiskunnan työetiikalle on ahkeruus työelämässä.

Ensimmäisten Amerikan mantereen länsirannikolle 1600-luvun alussa saapuneiden englantilaisten siirtolaisten joukossa oli runsaasti kristittyjä, lähinnä anglikaanisesta taustasta tulleita puritaaneja. He muodostivat seurakuntia ensin Virginiaan, sitten laajemmalle. Alueille syntyi siirtokuntia, joiden yhteiskuntarakenne muodosti perustan myöhemmälle demokratian kehittymiselle Amerikassa. Jokainen yksilö oli tärkeä osa yhteiskuntaa ja osallistui omalla työpanoksellaan sen hyvinvoinnin vaalimiseen ja kehittämiseen.

Demokratia ja työn arvostus olivat kristittyjen siirtolaisten kehittämän amerikkalaisen yhteiskunnan ytimen peruspilareita.

Hyveellinen elämä

Korkea työetiikka on ollut leimallista länsimaisen yhteiskunnan kehitykselle. Kirjassaan Talousjohtaminen (Alma Talent, 2017) Jukka Pellinen kuvaa ihmisen ja työn suhdetta. Yleisluontoisesti hän määrittelee, että protestanttinen etiikka liittää hyveelliseen elämään ahkeruuden työssä. Yhteys Luojaan muodostaa ihmisenä olemisen keskeisen perustan, hyveellinen elämä edesauttaa kuoleman jälkeen taivaaseen ja Jumalan yhteyteen pääsemistä.

Kaipuu Jumalan yhteyteen näkyy siten elämänvalintojen kautta, joihin korkea työetiikka Pellisen mukaan liittyy. Hän jatkaa, että työn ei tulisi olla ainoastaan elannon lähde, vaan tie ikuiseen onneen.

Työn merkitys muutoksessa

Kuten hyvin tiedämme, Eurooppa on voimakkaasti maallistuva maanosa. Kristinuskon ilmoittaman elämän sisällön ja arvojärjestelmän rinnalle on ilmaantunut muita käsityksiä ympäröivästä todellisuudesta. Nämä todellisuuskäsitykset ovat jo vaikuttaneet maanosamme ihmisten elämään monin eri tavoin esimerkiksi lainsäädännön kautta. Nämä valinnat ovat etäännyttäneet eurooppalaisia yhteiskuntia niiden kristillisistä juurista. Oma maamme ei ole tämän vaikutuspiirin ulkopuolella.

Myös työn merkitys ja työ-käsitteen hahmottaminen ovat muuttuneet. Perinteisesti työn on nähty vaikuttaneen ihmisen elämään monella merkittävällä tavalla. Työ on ollut ihmisen identiteetin määrittelijä. Kunnia-asia on ollut tehdä työ hyvin. Yhteiskunnan kristillisten juurien ja todellisuuskäsityksen hämärtyessä asia ei kuitenkaan enää ole näin yksiselitteinen. Työtä ei nähdä sellaisena ihmiselämään kuuluvana hyveenä, kuin perinteinen kristillinen maailmankäsitys sen ymmärsi.

Mielihyvän maksimointia

Muuttunut käsitys ihmisestä on muuttanut käsitystä työstä ja sen keskeisyydestä. Työstä on tullut pragmaattinen vipuvarsi, jonka avulla ihminen pyrkii hyötymään jotenkin. Näin työstä tulee valtakamppailun väline, jonka avulla ihminen pyrkii eteenpäin toisten kustannuksella.

Pellinen on huolissaan siitä, että muuttuneessa maailmassa toisia ihmisiä voidaan käyttää ja kaupata kuin mitä tahansa muutakin voimavaraa tai hyödykettä. Oma vaivannäkö halutaan minimoida ja mielihyvä maksimoida.

Viime ajat ovat osoittaneet, että materiaalisen hyvinvoinnin lisääntyminen ei ole näkynyt onnellisuuden lisääntymisenä yhteiskunnassamme. Bruttokansantuote on kasvanut, mutta ihmisten elämän mielekkyys ei ole.

Samalla yhteiskunnan vauhti on kasvanut. Joku on todennutkin, että on koko ajan juostava kovempaa ja kovempaa, että pysyy edes paikallaan. Pitkät työurat saman työnantajan palveluksessa käyvät yhä harvinaisemmiksi. Työuran pirstaloitumisen myötä elämästä tulee epävarmaa, tulevaisuuden toivo hämärtyy ja tunne elämän tarkoituksettomuudesta kasvaa.

Yksi henkisen pahoinvoinnin lisääntymisen syistä onkin kokemus elämän tarkoituksettomuudesta, joka on usein juuri se suurin este halulle nousta uuteen päivään.

Vaikutus työn laatuun

Ihminen tarvitsee kokemuksen omaehtoisuudesta, yhteenkuuluvuudesta ja oman kompetenssinsa huomioimisesta voidakseen hyvin omassa elinympäristössään. On tärkeää, että hän vakuuttuu olevansa merkityksellinen osa yhteiskuntaa ja että hän omalla työllään on yksilönä kehittämässä sitä.

Länsimainen kehitys työetiikkaan liittyen on kulkemassa kokolailla vastakkaiseen suuntaan. Tämä heijastuu myös työntekijän valintoihin. Työorganisaatioon sitoutuminen ja oman työn näkeminen ympäristöä ja yhteisöä rakentavana hyveenä ovat käyneet aiempaa harvinaisemmiksi. Tämä ei voi olla näkymättä myöskään työn laadussa. Raamatun arvovallan kyseenalaistaminen ja kristillisen uskon ja sen perinteen hylkääminen ovat vauhdittaneet tätä kehitystä Euroopassa.

Keskeinen osa ihmisen elämää 

Onko tämän kehityskulun suuntaa mahdollista muuttaa?

Paluu länsimaisen yhteiskunnan hyvinvoinnin alkulähteille —Raamattuun — on muutoksen kannalta korvaamatonta. Jumalan ilmoituksen näkökulmasta työn luonne ei ole muuttunut. Edelleen työ on luonnollinen ja merkittävä osa vastuullisen Jumalan lapsen elämää, oli sen hyötynä tuleva palkkakuitti sitten minkä suuruinen hyvänsä.

Työ rakentaa ja kehittää minuutta ja se on jo luomistyössä säädetty olemaan keskeinen osa ihmisen elämää. Sen kautta voimme myös antaa kunniaa Jumalalle. Hän antoi jo ennen syntiinlankeemusta Ihmisen tehtäväksi hallita luomakuntaa vastuullisesti (1. Moos. 1:28). Tämä tehtävä jatkuu edelleen kunkin yksilöihmisen työpanoksen kautta.

Kirjoitus on julkaistu Suomen Viikkolehden numerossa 44/2019.