Tekstistä teologiaan 10/12

Mikä on Raamatun lukemisen ja tutkimisen päämäärä?

Akateemisessa Raamatun tutkimuksessa tyydytään perinteisesti tarkastelemaan Raamattua historiallisesta ja inhimillisestä näkökulmasta. Ihanteena pidetään tutkijaa, joka kykenee neutraalisti ja objektiivisesti kuvaamaan, miten Raamatun teksti sijoittuu omaan aikaansa. Tämä ihanne on kuitenkin utopiaa, koska jokainen lähestyy Raamattua omista lähtökohdistaan käsin. Tällainen tutkimus jättää Raamatun sanoman historian kuilun taakse, eikä vastaa Raamatun ilmoituksen tarkoitusta tuoda ihminen tekemisiin Jumalan elävän sanan kanssa.

Kristilliseen uskoon sitoutuneet tutkijat ja tavalliset kristityt ovatkin tyytymättömiä yksipuoliseen historiallis-kriittiseen Raamatun tutkimukseen. Sen rinnalle on nostettu akateemisessakin keskustelussa teologisen tulkinnan lähestymistapa, missä tarkoituksena ei ole sivuuttaa Raamatun historiallista tarkastelua, vaan mennä siitä pidemmälle teologiaan.

Teologisen tulkinnan lähtökohtia

Teologista tulkintaa sävyttää kolme lähtökohtaista sitoumusta: kirkko, kaanon ja Kristus. Tällöin Raamattua tulkitaan selkeästi sitoutuneena kristilliseen tunnustukseen, ja tulkintaa ohjaa sitoutuminen Raamatun ilmoituksen kokonaisuuteen sekä sen ilmoituksen Kristus-keskeisyyteen.

Teologinen tulkinta käsittelee Raamatun teologista ulottuvuutta Kristus-todellisuudesta käsin. Tällöin ei tavoitella vain tietoa Jumalasta, vaan tähdätään Jumalan tuntemiseen ja tahdon toteuttamiseen. Teologinen tulkinta ei ole ensisijaisesti jokin menetelmä, vaan asennoituminen, missä päämääränä on kuulla Raamatussa Jumalan elävä, kohti käyvä puhe, ja antaa sen uudistaa ajatukset ja ohjata Jumalan tahdon mukaiseen elämään.

Aito Jumalan sanojen kuuleminen ei ole itsestään selvyys. Jeesus teroittaa tätä kylväjävertauksen yhteydessä: Kuulkaa! Kylväjä lähti kylvämään” (Mark. 4:3). Aitoa kuulemista voi estää piittaamattomuus; emme anna huomioita sille, mitä Jumala puhuu. Sitä estää myös taipumuksemme kuulla, mitä jo lähtökohtaisesti odotamme kuulevamme. Jotta me voimme todella kuulla Jumalan sanan, me tarvitsemme nöyrää itsetietoisuutta, valmiutta päästää irti omista lähtökohtaisista ajatuksistamme ja uskallusta antaa Jumalan Sanan uudistaa meitä.

Tulkintaa Hengen ja yhteisön ohjaamana

Raamatun sanojen merkitys ei ole täysin yksiselitteistä. Kylväjävertauksen jälkeen ihmiset olivat hämillään siitä, mitä se tarkoitti. Vertauksen kertomus tarvitsi selityksen. Jos selitys olisi jäänyt jokaisen omalle vastuulle, siihen olisi varmasti löytynyt yhtä monta selitystä kuin selittäjää.

Sanat ja tekstit ovat aina monimerkityksellisiä kuulijan näkökulmasta. Näin on Raamatun tekstinkin laita. Kuka/mikä kontrolloi sitä, että Raamatun sana voi saada aikaa meissä sellaista ajatusten ja elämän uudistumista, mitä Jumala tahtoo?

Vertauksen tarkoitettu selitys tuli opetuslapsille Herralta itseltään (Mark. 4:13–20). Näin on tänäkin päivänä. Raamatun sanan merkityksen tavoittamisessa ja soveltamisessa tarvitsemme Herramme ohjausta. Jumalan Hengen synnyttämä Raamatun Sana synnyttää aitoa Jumalan tuntemusta ja tahdon toteuttamista vain saman Hengen avulla. Raamattua tuleekin lukea rukoillen, avoimena ja riippuvaisena Jumalan Hengen vaikutuksesta.

Teologinen tulkinta ei ole vain yksityisasia. Kuten kylväjävertauksen selitys kertoo, tarvitaan syvää juurta, jotta Jumalan Sana voi saada aikaan sitä, mitä varten se on annettu (Mark. 4:16-17).

Syvä juuri rakentuu yhteydessä. Raamatun sanaa ei tule kuunnella vain yksin, omalla kanavalla, vaan opetuslasten yhteydessä.

Yhteinen kristillinen traditio on osa tätä yhteyteen sijoittumista. Kyky kunnioittaa ja kuunnella mitä opetuslapset ennen meitä ovat tavoittaneet Jumalan tuntemisesta ja tahdosta on edellytys arviointikyvyn harjaantumiselle.

Sitoutuminen seurakunnan yhteyteen on myös tärkeää, jotta voimme tavoittaa Raamatusta Jumalan tuntemisen laajuuden ja Jumalan tahdon kokonaisuuden.

Yksin me harhaudumme helpommin, ja yksin näemme aina kapeammin. Sen tähden teologinen tulkinta on yhteistä Raamatun sanojen kuulemista Jumalan palvonnassa:

”Antakaa Kristuksen sanan asua runsaana keskuudessanne. Opettakaa ja neuvokaa toisianne kaikella viisaudella ja laulakaa kiitollisin mielin Jumalalle psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja.” (Kol. 3:16)

”… Silloin te kykenette yhdessä kaikkien pyhien kanssa käsittämään kaiken leveyden, pituuden, korkeuden ja syvyyden, ja voitte tajuta Kristuksen rakkauden, joka ylittää kaiken tiedon. Niin Jumalan koko täyteys valtaa teidät.” (Ef. 3:18–19)

_ _ _

Kaikilla ei ole kuulevia korvia

Kylväjävertauksen yhteydessä käy ilmi se, että kaikilla ei ole sellaisia ”korvia” millä voi kuulla: ”jolla on korvat kuulla, se kuulkoon” (Mark. 4:9). Jeesus tekee eron ulkopuolella olevien ja hänen opetuslastensa välille, ja toteaa, että vain opetuslapset voivat tavoittaa mistä on kyse: ”teille on uskottu Jumalan valtakunnan salaisuus” (Mark. 4:11). Jumalan sanan kuulemiseen tarvitaan opetuslasten ”korvat.” Ne, jotka ovat valmiita seuraamaan Jeesusta, voivat aidosti ymmärtää, mitä Jumala puhuu.

Tähän teemaan liittyy vertauksen jälkeen esitetty rajulta kuulostava Jeesuksen sana: ”Jolla on [opetuslapsen korva], sille annetaan, mutta siltä jolla ei ole, otetaan pois sekin mitä hänellä on” (Mark. 4:25).

Samuel Tedder
Kirjoittaja on teologian tohtori, opettaja ja pastori.